Lumihiutaleita

Tällaisia lumihiutaleita värkkäilin joululahjaksi sukulaisille.

Pientä ja itsetehtyä on aina mukava antaa.

Ohje on Toivekoti & puutarha -lehdestä (9/2011) ja lankana Novitan Kotiväki.

Hiutaleet on kovetettu perinteisellä sokeritärkillä, johon tulee 2 osaa vettä ja 1 osa sokeria. Sokeri sulatetaan veteen, mutta seosta ei saa keittää.

Joihinkin hieutalisiin ompelin hieman helmiä koristeeksi.

Ripustuslenkeiksi kiinnitin pätkät satiininauhaa.

Vuosi sitten väkersin näitä ja olin ihastuksissani.

Olenko palannut?

Ainakin hetkellisesti.

Tosin mitään pysyvämpiä lupauksia en tässä(kään) vaiheessa tee.

Saatiin (ja saadaan muuten edelleen) kuitenkin ensimmäiset kunnon lumet myös tänne meille, ja se innosti bloggaamaan.

Ei siihen näköjään aina paljoa tarvita.

Enkä muuten raahautunut kameran kanssa ulos myrskyyn, vaan otin kuvat ihan turvallisesti ikkunasta. Olenkin tuijotellut siitä viime päivinä noin puolen vuoden vajauksen edestä.

Kaamos-simulaattorin virkaa ajanut muovikerros purettiin viimein pois aidon kaamoksen tieltä ja siitä olen erittäin iloinen.

Toisella puolella taloa simulaattori tosin jatkaa vielä hetken toimintaansa.

Ehkäpä tämä bloggaaminenkin tästä taas pääsee vauhtiin kun olis vähän valmistuneita käsityöprojekteja ja kohta pino joulukorttejakin esiteltävänä.

Tai sitten ei.

p.s. Ensimmäinen on piilokuva, mutta enpä kerro mitä siihen on piilotettu.

Näkeehän sen.

Vihertää

Ei kylläkään vielä ulkona, mutta sisällä sentään. Piti kuvata chilintaimet ennen kuin jätän ne viideksi päiväksi oman onnensa nojaan. Tosin tässä on vain murto-osa, joten jospa niistä joku olisi hengissä vielä kun kotiudun.

Mukavia pyhiä! Minä otan suunnaksi Oulun ja palaan vasta tulevan viikon puolivälissä, jolloin saan myös herra B:n kotiin liianpitkältäreissulta.

p.s. Meneekö nämä kuvat vähän suttuisiksi täällä Bloggerissa? Ovat kyllä olleet ihan teräviä.

Virkkauskärpäsen puraisemat

Minulla on täällä vierailulla seuraavan sukupolven virkkaajia.

Valmis

Siinä ne nyt on! Neljä päivää, 75 kutsua. Never again! ;) 

(En mä nyt ihan neljää täyttä päivää niitä sentään väkertäny.)

Olimme tänään "luokkaretkellä" Fiskarsin ruukissa (entisessä Pohjan kunnassa, nykyisessä Raaseporin kaupungissa). Kävin Fiskarsissa ensimmäisen kerran viime kesänä, mutta tällä kertaa saimme kuulla myös paikan mielenkiitoisesti historiasta oppaan kertomana. Sadesään vuoksi sain kaivettua kameran ulos laukusta vain hetkeksi kahvilassa.

Löysin myös huoneentauluni.

Kutsukorttisulkeiset

Ahkerat askarteluapulaiseni taisivat osuvasti ennustaa pari kuukautta sitten autellessaan minua hääkutsujen teossa, että todennäköisesti postilaatikosta kolahtaa loppujen lopuksi kuitenkin aivan erinäköinen kutsu. Materiaalit sentään säilyivät suurin piirtein samoina, mutta kaikki muu taisikin sitten muuttua.

Eri värisiä ja kokoisia paperipinoja onkin kuljeksinut pitkin pöytiä parin viime päivän ajan. Onneksi myös valmiiden kutsujen pino alkaa jo kasvaa mukavasti. Kaikki tuo paperimäärä kyllä vähän hirvittää ja väistämättä tulee mieleen, että herra B:n  (tosissaan tai vähemmän tosissaan) ehdottama sähköpostikutsu olisi kyllä ollut huomattavasti ekologisempi vaihtoehto. Mutku...

Muutamia työtä helpottavia hankitoja teimme myös. Herra B iski kirjakaupassa silmänsä paperileikkuriin, joka on kyllä ollut aivan korvaamaton apu viime päivinä. Päätin myös kokeilla ensimmäistä kertaa liimarullaa (vai mikä tuon vekottimen nimi nyt on? Elina, onko tämä juuri se, mistä puhuit?) ja täytyy sanoa, että meillä synkkasi välittömästi. Työvaloa vailla olen puolestani ollut jo syksystä asti, kun edellinen jalkalamppu sanoi työsopimuksensa irti. Tämä uusi on IKEAsta ja ehkä enemmän yleisvaloksi tarkoitettu, mutta kirkkaimmalla mahdollisella lampulla toimii hyvin myös työvalona. Pidän.

Kuuraa

Jotenkin putkiaivoisesti kuvittelin, että puut saisivat seuraavaksi vihreän peitteen, mutta toisin kävi. Eilen aamulla ilmassa leijui sellainen usva, että osa siitä kosteudesta tarttui puihinkin. Kauniita ne olivat kuuraisinakin, kunnes aurinko hetkessä sulatti kaiken pois.

Kaupungille on istutettu jo jonkin verran narsisseja, mutta onneksi ne eivät moisesta hätkähdä.

Käytiin eilen myös herkuttelemassa syntymäpäivillä. Päivänsankari sai askartelemani kortin lisäksi kukkia. Kortin teksti näyttää salakirjoitukselta noin aseteltuna, mutta ilmeisesti viesti meni perille.