Sisäinen romantikko sieppasi vallan

Eilistä kirpputorisaalista katsoessani voin vain todeta, että taisin joutua sisäisen romantikkoni uhriksi. Ihan ensimmäiseksi löytyivät pienet kakku-/ muffinssimuotit, jollaisten ostamista tuikkukupeiksi olen joskus aiemminkin harkinnut. Nämä eivät kyllä olleet mitään vanhoja, mutta siinäpähän saavat nyt alkaa vanheta.

Sitten aloin etsiä sopivaa alustaa, johon muotit saisi kivasti koottua. Löytyi metallinen, pyöreä, mielestäni aika simppeli (ei nyt mikään simppeleinkään) tarjoiluvati. Ihan sopivan kokoinen. Jätin sen vielä pöytään sen korkean (?) hinnan vuoksi. Parin käytävän päässä iskin silmäni virkattuihin pitsiliinoihin. Siellä mielestäni hinnat olivat ihan kohdallaan, mutta jäin kuitenkin vielä pohtimaan. Pitsiä? Meille?

Kun olin kiertänyt kaikki pöydät ja katsoin saalistani (ei siis kovin kummoista sellaista), päätin antaa vadille ja liinalle vielä mahdollisuuden. Mielestäni ne sopivat niin täydellisesti yhteen, että eihän niitä voinut olla kantamatta kotiin.

Miten tässä valossa olisi oikein tarkoitus kuvata?! En ole yhtään sujut tämän pimeyden kanssa (vaikka nyt kyllä paistaa aurinko), mutta onpahan koko talvi taas aikaa harjoitella. Värit ovat kuvassa siis hieman vääristyneitä, mutta ei kai sen niin väliä.

Vatia voi tarvittaessa käyttää myös peilinä. (Hintalapun jäljiltä jäi vielä ikävä liimatahra, jonka kuuraamiseen ei nyt energiaa riittänyt.) Leivontamuotteista maksoin 2,4 e/6 kpl, vadista 5 e (ehkä vähän liikaa) ja liinasta 2 e.

Illalla ripottelin vielä soppaan mukaan muutamia muovihelmiä, joita sattui olemaan sopivasti käden ulottuvilla. Luulenpa kyllä, että helmet saavat aika pian häädön.

Kuteet ovat lähestulkoon kuivat ja koukkukin löytyi Käsityö-Elisasta. Kotimatkalla kävin myös kangaskaupan kautta ja mukaan tarttui pitkän tuumimisen jälkeen kangasta sohvatyynyjen päällisiin. Tänä viikonloppuna ei siis taida paljon opiskeluasioiden hoitamiseen aikaa herua....