Järnpojke

Tukholman Suomalaisen kirkon takapihalta, 

aivan läheltä kuninkaanlinnaa,

löytyy tämä hauska patsas nimeltään 

Järnpojke, "Rautapoika".

Patsas tunnetaan myös nimellä

"Poika joka katsoo kuuhun", 

sillä se kertoo taiteilijan lapsuudesta, 

unettomista öistä jolloin tämä istui sängyllään katselemassa kuuta.

 Patsas on pystytetty 1967  

ja sen on suunnitellut taiteilija Liss Erikson. 

Poika on vaivaiset 15 cm korkea ja

saakin kunnian olla Tukholman, mahdollisesti jopa koko maailman, 

pienin virallinen ulkotiloissa sijaitseva patsas.

Järnpojkeen liittyy uskomuksia, 

esimerkiksi sen pään silittämisen uskotaan tuovan onnea. 

Yläkuvassa herra B silittää pojan kiiltäväksi hioutunutta päätä.

Pojalle tuodaan myös kaikenlaisia lahjuksia

kuten kuvasta näkyy (tuo valkoinen möykky taisi olla pala korallia).

Saimme patsaasta vinkin herra B:n mofalta, 

muuten en olisi siitä tiennyt.

Se on ilmeisesti kuitenkin yksi Tukholman suosituimmista nähtävyyksistä.

Joka syksy kuulemma kilpaillaan siitä,

kuka ehtii neuloa pojalle pipon ja kaulaliinan.

Netistä löytyikin monta kuvaa pojasta "puettuna". 

Ei mikään suuri ja mahtava nähtävyys,

mutta käykää nyt katsomassa jos lähistöllä liikutte.

Stockholm

Kuvia viime viikon reissulta, 

puhukoot ne puolestaan.

p.s. Löysin erään blogin kautta hauskan sivuston,  

jossa voi muokata kuvia ilmaiseksi.

Koneelle ei tarvitse ladata erillistä ohjelmaa

vaan muokkaaminen tapahtuu netissä ja

tuotoksensa voi sitten tallentaa omalle koneelleen.

Laajemman version saa lunastaa käytöönsä 

maksua vastaan,

mutta tällä ilmaisversiollakin saa aika hauskoja juttuja aikaiseksi.

Näitä kuvia siis on muokattu PicMonkeyssa.

Pitsiä pohkeisiin

Joskus joulun alla huomasin, 

että olin onnistunut kuluttamaan molempien lempisukkieni pohjiin reiät. 

Verestin vanhoja muistoja 

ja parsin toisen parin reiät umpeen, 

mutta toista paria olen kyllä käyttänyt rei'istä huolimatta. 

Joskus joululahjakiireiden jälkeen kaivoin esille

 Tallinnan Karnaluksista syksyllä ostetut

Austermanin Step-sukkalangat (420 m/100g).

Lanka on laadukkaan tuntoista ja 

miellyttävää neuloa. 

Lankaan on lisätty Aloe Veraa ja Jojoba-öljyä,

joten se tuntuu hyvältä myös iholla.

Halusin tehdä pitsimäiset sukat kunnon pitkällä varrella.

Loin pyöröpuikoille (3,5 mm) 72 silmukkaa ja 

neuloin muutaman sentin 2 o 2 n -joustinneuletta.

Tämän jälkeen lisäsin silmukoita niin, että niitä oli yhteensä 84,

ja jatkoin hyväksi havaitulla pitsineuleella,

samalla kuin esim. täällä.

Kaventelin silmukoita pitsineuleen nurjissa kohdissa nilkkaa kohtii niin,

että sukista tuli mahdollisimman istuvat.

Jalkaterässä neuloin pitsineuleen sijasta 3 o 1 n -joustinneuletta

(paitsi pohjassa, jossa neuloin sileää oikeaa).

Lankaa kului sukkiin yhteensä reilu 100 g.

Sukat ovat edelleen päättelemättä,

joten käyttöön ne eivät vielä ole päässeet.

Tukholmasta ostettu sukkalanka sen sijaan on jo päässyt puikoille.

Sticka

Kotiuduimme tänään risteilyreissulta, 

jonka teimme miehen sukulaisten kanssa. 

Olimme juhlimassa 75-vuotiasta moffea. 

Reissu oli mukavaa vaihtelua ja 

perjantaina ehdimme käydä vähän Tuhkolmassakin. 

Olin esittänyt herra B:lle toiveen päästä vähän 

lanka- ja/tai askartelukauppaan hiplailemaan,

mutta en kuitenkaan etukäteen ottanut selvää kaupoista.

Kun olimme jo tekemässä lähtöä vanhasta kaupungista,

sattui tiellemme tämä Sticka by Marie Victoria.

Sticka oli mukava, pienehkö kauppa,

jossa lankojen lisäksi oli myynnissä myös valmiita käsitöitä.

Minua kiinnostivat luonnollisesti enemmän ne langat,

ja pari kerää sukkalankaa tarttui mukaankin.

Katsotaan jos nämä pääsisivät puikoille vaikka jo tänään.

Eläinsatupeitto

Synttäreiden lisäksi vietimme viikonloppuna 

toisen ystävän babyshowereita. 

Olimme tehneet yhteistyössä tulevalle vauvalle  

eläinsatupeiton, 

josta tuleva äiti ilahtui kovasti 

(bloggaus showereista myös Sugarbabylove-blogissa).

Eläinsatupeiton idea on Sanna Vatasen kirjasta 

Neulo Virkkaa Kirjo jämälangasta. 

Kirjan ohjeessa peitto on tehty neulomalla, mutta

Sartsa teki viime syksynä peiton virkkaamalla.

Siitä se tämäkin ajatus sitten lähti...

Meitä oli tätä peittoa valmistamassa yhteensä viisi virkkaajaa,

mutta suurimman työn teki Sartsa,

jonka vastuulle myös peiton kokoaminen jäi.

Tässä versiossa palat on yhdistetty nurjalta siten,

että koholla oleva sauma jää nurjalle puolelle.

Näin oikeasta puolesta tulee sileämpi

ja siinä on vauvan mukavampi kelliä.

Osa eläinmalleista on samaisesta jämälankakirjasta,

osa taas googlailtu milloin mistäkin.

Ojeita löytyy hyvin esim. hakusanoilla

*cross stitch joku-eläimennimi-esim-penguin*.

Ristipistomallit käyvät siis mainiosti tähän tarkoitukseen.

Langoista suurin osa taitaa olla 

HjerteGarnin Romaa (50% puuvillaa 50% akryylia).

Lisäksi on käytetty samanvahvuista bambulankaa.

Pikkuvierasta peitto kiinnosti kovasti,

toivottavasti tuleva vauva on siitä yhtä kiinnostunut.

Vinkkejä kirjovirkkaukseen löytyy esimerkiksi täältä.

30 ja onnea

Sain viime viikonloppuna vieraita ympäri Suomen, 

viisi ihanaa tyttöstä ja yhden pienen pojan. 

Lauantaina vietimme pienimuotoisesti etukäteen 

yhden ystävän kolmikymppisiä. 

Leivoin Baileys-juustokakkua ja 

annoimme yhteisen lahjan, lahjakortin lankakauppaan. 

Tämän tekemäni kortin annoimme myös päivänsankarille. 

Kukkaleima ja puusydämet (Tiimarista),

pitsi ja Onnea-leimasin Turun Presentosta.

Numerot on stanssattu Big Shotilla. 

p.s. Kakkua on vieläkin jäljellä, 

ja näin ollen "en-syö-herkkuja-viikolla" -päätökseni 

on tältä maanantailta kumottu.

Huomenna skarppaan taas.

Perhoskortti

Veljentytär täyttää lauantaina 10 vuotta. 

Tällainen kortti lähti hänelle postin matkassa tänään. 

Perhonen on muuten laserleikattua huopaa,

valmiina ostettu.

Pakettiin pakkasin askartelutarvikkeita, 

sillä tämä neitokainen on tätiinsä tullut ja

hyvin innokas askartelija.

Tilkkuja jämälangoista

Virkkailin ystävän projektiin tilkkuja jämälangoista.

(Terkkuja vaan Kirsille!)

Tilkkujen ohjeet löytyvät täältä.

Edellisestä tilkkuprojektistani onkin jo aikaa,

se oli tämä peitto täällä.

Näiden virkkaamiseen jää kyllä koukkuun,

pakko tehdä aina vielä yksi lisää...

Vähän reppanoilta nämä vielä tässä vaiheessa näyttävät,

ennen höyrytystä ja yhdistelyä kirpistelevine reunoineen.

Tilkkujen yhdistäminen jääkin sitten ystävälle.

Jään odottamaan lopputulosta suurella mielenkiinnolla.

Langanpäättely on tässä hommassa tietysti 

se inhottavin vaihe, 

mutta siinä sekin meni tv:tä katsellessa.

Ihan kamalaa muuten yrittää kuvata jotain 

näissä valo-olosuhteissa

(kun ei vaan taidot riitä)! 

Värit eivät vastaa lähellekään todellisuutta,

ovat oikeasti kirkkaampia.

Valoa kohti...

Hahtuvaista

Äiti oli ostanut minulle kiekon (?) 

luonnonvalkoista hahtuvalankaa lapasia varten.

Kokemukseni hahtuvalangasta ovat vähänlaiset, 

mutta lähdin soitellen sotaan

(No vähän etsin ensin vinkkejä netistä...).

Pesukoneeseen mennessä näyttivät tältä,

aika rumilta mielestäni.

Vinkiksi sain luoda puikoille 40 silmukkaa,

lanka oli kaksinkertaista hahtuvaa.

Puikkokooksi valikoitui 4,5 mm.

Muuten koko oli täysi arvio, 

tässä vaiheessa olivat miehellekin isot.

(Mä mitään mittoja tietenkään muistanut...)

Pesukoneesta otettuani hirvitti aiempaakin enemmän

(Mä mitään kuvaa tietenkään muistanu...), 

sellaiset villamytyt sieltä löytyivät.

Mutta hyväthän niistä lopulta tuli,

vaikka vähän ronskimmin sainkin niitä oikeaan kokoon venytellä.

Alle mahtuu tarvittaessa vaikka sormikkaat lisälämpöä tuomaan,

mutta ovat aivan sopivat ilmankin.

Valmiit lapaset painavat alle 100 g,

eivät siis juuri mitään.

Varsiin (?) tein hillityt ja

käsittääkseni lapasten tyyliin sopivat koristelut

edellisen postauksen piposta jääneellä langalla.

Ei minusta vieläkään hahtuvalangan ystävää tullut,

mutta ei myöskään suurempaa vihollista.

Päänlämmitin

Välipäiväkäsityönä (yhtenä niistä) valmistui tämä pipo/myssy, 

joka lämmittää mukavasti täällä rannikon tuulissa.

Ilmainen ohje löytyi Garnstudion sivuilta, 

sinne pääsee tästä.

Sivuilta löytyy myös valtavasti muita ihania ohjeita.

Lanka on Schoppel Wollen Reggae Tweedia,

jota jäi yli liiviprojektista.

Neuloin myssyn 4,5 mm puikolla S/M-kokoisena.

Olisin halunnut pipoon puiset napit,

mutta nappilaatikostani sattuikin löytymään juuri sopivat muoviset,

joten säästin tässä kohtaa.

Nappien alkuperää en muista,

mutta epäilisin niiden olevan kirpputorilta.

Harmikseni lanka hieman kutittaa,

mutta ehkä sekin on vain tottumuskysymys.

Olen vähän herkkähipiäinen.

Kauluri

Herra B innostui tästä tuubihuivista niin,

että halusi itselleenkin vastaavan.

Porvoon teetee SHOPista ostin lankaa,

mutta reilusti paksumpaa kuin kummitytön veriossa.

Tästä tuubihuivista tulikin siis enemmän kauluri

(menee vain kerran kaulan ympäri),

sillä mies halusi sen mahtuvan takinkauluksen alle. 

Teetee Taiga oli minulle uusi tuttavuus, 

mutta paksuudestaan huolimatta miellyttävää neuloa.

Puikkosuositus langalle on 9-10 mm.

Suurimmat puikkopussistani löytyneet puikot olivat vain 8 mm,

mutta niilläkin neulominen onnistui mielestäni hyvin.

Materiaali on 100% merinovillaa,

joten se on ihanan pehmeää iholla.

Neulos on patenttineuletta,

ohje siihen löytyy esimerkiksi Käspaikasta.

Herra B:n kaulurin neuloin 25 silmukalla 

ja siihen meni n. 120 g lankaa.

Ostin lankaa reilusti (300g)

ja lopuista aloitinkin jo itselleni tuubihuivia 21 silmukalla.

Tunnustus

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Kiitos Pingale ja Sugarbabyloven Kirsi, että annoitte blogilleni tunnustuksen! Mielelläni olisin valinnut myös teidät palkinnon saajiksi. Lukulistallani on jo useita blogeja, mutta melko vähän näin "pieniä" blogeja. Tunnustus menee siksi jakoon vain neljälle.

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Ellin kotona

Sarsaparilla

Hearticle

Taikinanaaman seikkailut

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Tunnustuksen mukana seurasi lisähaaste, johon vastaan tässä alla. 

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

Herra B ja muut läheiset

Koti

Innostumiset

Onnistumiset

Visuaalisesti miellyttävät asiat

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Lämpöä ja läheisyyttä

Ainakin pienen hetken käsitöille

Hyvää ruokaa

Nenäliinoja (minulla on ikinuha)

Kunnon yöunet

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Deborah Spungen: Nancy

Stieg Larsson: Millenium-trilogia

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa /-yhtyettä:

Scandinavian Music Group

Anna Puu

YUP

Take That (ala-asteella)

Backstreet Boys (yläasteella)

Viisi materialistista joululahjatoivetta (näitä olin/olimme toivoneet ja sain/saimme):

Sohva

Iiittalan Muumi-mukeja

Pentikin Eden-astioita

Iittalan Kastehelmi-sarjan astioita

Junaliput Ouluun ja takaisin

Viisi lempiruokaasi:

Kunnon pihvi

Lohi kaikissa muodoissa

Spagetti ja jauhelihakastike (ei sellainen tomaattimössö)

Herra B:n leipoma pizza

Verilätyt ja kananmunakastike

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Irlanti

Alpit

USA

Etelä-Amerikka

Islanti

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Mukautuva (ehkä vähemmän kuin ennen)

Huumorintajuinen

Järkevä

Luova

Mukavuudenhaluinen

Viisi asiaa, joista unelmoit:

Maalla asuminen

Kasvimaa

Matkustelu

Perheenlisäys

Työpaikka, jossa viihdyn

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

Rakasta.

Tartu rohkeasti uusiin haasteisiin, vaikka ne tuntuisivat pelottavilta.

Tee asioita, joista nautit.

Älä vaadi liikaa itseltäsi äläkä muilta.

Muista, että asioilla on taipumus järjestyä.

Laulajia ja yhtyeitä oli vaikea keksiä, ruokia ja matkakohteita taas olisin keksinyt vaikka kuinka! En koskaan lapsena tykännyt täyttää Ystäväni-kirjoja ja tästä tuli vähän sama fiilis. Mutta teinpäs nyt kuitenkin!

Tuparikortti

Porvoossa vietettiin uudenvuodenjuhlien lisäksi

myös ystäviemme tupaantuliaisia.

Tuparikortit ovat olleet mielestäni 

aina jotenkin haastavia tehdä.

Ei tämäkään mitenkään omaperäinen ole

juuri tupaantuliaisiin,

mutta hyvin tekijänsä näköinen kylläkin.

Kuva on otettu lähtökiireessä herra B:n kännykällä,

joten se on ehkä vielä tavallistakin suttuisempi.

Blogi  on saanut tunnustuksia,

palaan niihin myöhemmin!

Vanha Porvoo

Vanha Porvoo oli ihana.

Vaikka loskaa oli paikoitellen nilkkoihin asti

ja aikaakin vain niukalti.

Päätimme jo, että kesällä teemme uuden visiitin.

Kauppoihin emme juuri ehtineet 

(paitsi teetee SHOP:iin),

mutta kahvilla kävimme Porvoon Paahtimolla.

Paahtimo on rakennettu vanhaan tiilimakasiiniin

ja oli kyllä ihanan tunnelmallinen paikka. 

Vieraanvaraiset ystävämme asuvat

ihanassa, osittain kunnostetussa rintamamiestalossa,

jossa tilaa oli hyvin isommallekin vierasjoukolle.