Kuusen alle...

Jos korttien kanssa menikin vähän överiksi,

lahjojen paketoinnissa olin tänäkin vuonna tyylilleni uskollinen.

Ruskeaa voimapaperia, vihreää lahjapaperia, juuttinarua ja

vähän myös valkoista lahjanarua kieputtelin lahjojen ympärille.

Pakettikortit tein askarteluista jääneistä jämäpaloista.

Itse pakettien sisällöistä ei sen enempää,

sillä vain yhdestä löytyy itse tehtyä...

Melkein hävettää.

p.s: Latasin koneelleni Photoscapen, joten saattaa olla,

että montakaan käsittelemätöntä kuvaa ei täällä lähiaikoina tulla näkemään.

Tässä tuntuisi olevan oiva lääke kaamosajan kuvien pimeyteen!

Ainakin tämän vähäisen käyttökokemuksen perusteella mukavan helppotajuinen ohjelma.

Ja ilmainen! ;)

Joulukortteja

Tämän vuoden joulukorteista ei tullut aivan minulle tyypillisen näköisiä, niin paljon niissä on glitteriä ja kimallusta. Ehkä se on tämä pimeys ja lumettomuus, mikä sai kaipaamaan vähän ylimääräistä kimmellystä. Lumiteema toistuu myös näissä korteissa, kuten edellisen postauksen virkatuissa kuusenkoristeissakin. Ehkäpä tämä on minun tapani tanssia "lumisadetanssi"...



Yleensä olen tehnyt myös kaikista korteista samanlaisia, mutta nyt teinkin vaihteeksi paljon erilaisia. Aikaa meni ehkä hieman enemmän, mutta kivaa oli värkkäillä. Suurin osa korteissa käytetyistä materiaaleista minulla oli jo ennestään, mutta joitan hankintoja oli sentään "pakko" tehdä.



Toivottavasti pohjoisempana on lunta, sinne nimittäin lähdemme tänään!

Lumihiutaleita

Tällaisia lumihiutaleita värkkäilin joululahjaksi sukulaisille.

Pientä ja itsetehtyä on aina mukava antaa.

Ohje on Toivekoti & puutarha -lehdestä (9/2011) ja lankana Novitan Kotiväki.

Hiutaleet on kovetettu perinteisellä sokeritärkillä, johon tulee 2 osaa vettä ja 1 osa sokeria. Sokeri sulatetaan veteen, mutta seosta ei saa keittää.

Joihinkin hieutalisiin ompelin hieman helmiä koristeeksi.

Ripustuslenkeiksi kiinnitin pätkät satiininauhaa.

Vuosi sitten väkersin näitä ja olin ihastuksissani.

Olenko palannut?

Ainakin hetkellisesti.

Tosin mitään pysyvämpiä lupauksia en tässä(kään) vaiheessa tee.

Saatiin (ja saadaan muuten edelleen) kuitenkin ensimmäiset kunnon lumet myös tänne meille, ja se innosti bloggaamaan.

Ei siihen näköjään aina paljoa tarvita.

Enkä muuten raahautunut kameran kanssa ulos myrskyyn, vaan otin kuvat ihan turvallisesti ikkunasta. Olenkin tuijotellut siitä viime päivinä noin puolen vuoden vajauksen edestä.

Kaamos-simulaattorin virkaa ajanut muovikerros purettiin viimein pois aidon kaamoksen tieltä ja siitä olen erittäin iloinen.

Toisella puolella taloa simulaattori tosin jatkaa vielä hetken toimintaansa.

Ehkäpä tämä bloggaaminenkin tästä taas pääsee vauhtiin kun olis vähän valmistuneita käsityöprojekteja ja kohta pino joulukorttejakin esiteltävänä.

Tai sitten ei.

p.s. Ensimmäinen on piilokuva, mutta enpä kerro mitä siihen on piilotettu.

Näkeehän sen.

Vihertää

Ei kylläkään vielä ulkona, mutta sisällä sentään. Piti kuvata chilintaimet ennen kuin jätän ne viideksi päiväksi oman onnensa nojaan. Tosin tässä on vain murto-osa, joten jospa niistä joku olisi hengissä vielä kun kotiudun.

Mukavia pyhiä! Minä otan suunnaksi Oulun ja palaan vasta tulevan viikon puolivälissä, jolloin saan myös herra B:n kotiin liianpitkältäreissulta.

p.s. Meneekö nämä kuvat vähän suttuisiksi täällä Bloggerissa? Ovat kyllä olleet ihan teräviä.

Virkkauskärpäsen puraisemat

Minulla on täällä vierailulla seuraavan sukupolven virkkaajia.

Valmis

Siinä ne nyt on! Neljä päivää, 75 kutsua. Never again! ;) 

(En mä nyt ihan neljää täyttä päivää niitä sentään väkertäny.)

Olimme tänään "luokkaretkellä" Fiskarsin ruukissa (entisessä Pohjan kunnassa, nykyisessä Raaseporin kaupungissa). Kävin Fiskarsissa ensimmäisen kerran viime kesänä, mutta tällä kertaa saimme kuulla myös paikan mielenkiitoisesti historiasta oppaan kertomana. Sadesään vuoksi sain kaivettua kameran ulos laukusta vain hetkeksi kahvilassa.

Löysin myös huoneentauluni.

Kutsukorttisulkeiset

Ahkerat askarteluapulaiseni taisivat osuvasti ennustaa pari kuukautta sitten autellessaan minua hääkutsujen teossa, että todennäköisesti postilaatikosta kolahtaa loppujen lopuksi kuitenkin aivan erinäköinen kutsu. Materiaalit sentään säilyivät suurin piirtein samoina, mutta kaikki muu taisikin sitten muuttua.

Eri värisiä ja kokoisia paperipinoja onkin kuljeksinut pitkin pöytiä parin viime päivän ajan. Onneksi myös valmiiden kutsujen pino alkaa jo kasvaa mukavasti. Kaikki tuo paperimäärä kyllä vähän hirvittää ja väistämättä tulee mieleen, että herra B:n  (tosissaan tai vähemmän tosissaan) ehdottama sähköpostikutsu olisi kyllä ollut huomattavasti ekologisempi vaihtoehto. Mutku...

Muutamia työtä helpottavia hankitoja teimme myös. Herra B iski kirjakaupassa silmänsä paperileikkuriin, joka on kyllä ollut aivan korvaamaton apu viime päivinä. Päätin myös kokeilla ensimmäistä kertaa liimarullaa (vai mikä tuon vekottimen nimi nyt on? Elina, onko tämä juuri se, mistä puhuit?) ja täytyy sanoa, että meillä synkkasi välittömästi. Työvaloa vailla olen puolestani ollut jo syksystä asti, kun edellinen jalkalamppu sanoi työsopimuksensa irti. Tämä uusi on IKEAsta ja ehkä enemmän yleisvaloksi tarkoitettu, mutta kirkkaimmalla mahdollisella lampulla toimii hyvin myös työvalona. Pidän.

Kuuraa

Jotenkin putkiaivoisesti kuvittelin, että puut saisivat seuraavaksi vihreän peitteen, mutta toisin kävi. Eilen aamulla ilmassa leijui sellainen usva, että osa siitä kosteudesta tarttui puihinkin. Kauniita ne olivat kuuraisinakin, kunnes aurinko hetkessä sulatti kaiken pois.

Kaupungille on istutettu jo jonkin verran narsisseja, mutta onneksi ne eivät moisesta hätkähdä.

Käytiin eilen myös herkuttelemassa syntymäpäivillä. Päivänsankari sai askartelemani kortin lisäksi kukkia. Kortin teksti näyttää salakirjoitukselta noin aseteltuna, mutta ilmeisesti viesti meni perille.

Hengissä

Hengissä ollaan täälläkin, mutta vähän tyhjäkäynnillä.

Paapii-blogissa ihana arvonta, käys tsekkaan!

Lankahankintoja

Tämän hetken kuumimmat värit minun väripaletissani ovat ehdottomasti nämä. Turkoosit langat (Viking Baby ull) ja violetin trikookuteen ostin Lankamaailmasta. Siinä on kyllä kauppa, jossa meinaa tällainen lankahamsteri seota! Ihan mieletön valikoima. Trikookuteesta olisi tarkotus virkata pyöreä pitsimatto (ylläri!), koska edellinen kokeilu ei mennyt aivan putkeen. Syytän vääränlaista kudetta, mutta todennäköisesti syy oli tälläkin kertaa tekijässä. Turkoosille vauvalangalle ei vielä ole vielä ole varsinaista kohdetta.

Helsingin kädentaitomessuilta ostin tätä ihanaa huivilankaa, josta olisi tarkoitus neuloa kolmiohuivi kesän suureen juhlaan. Ohje on vielä harkinnassa.

Tämä osoittaa etenemisen merkkejä, ja luulen, että siitä tulee jopa ihan käyttökelpoinen vaate.

Halusin vain kertoa...

... pikaisesti, että nämä lähtivät postiin tänään.

Lanka on nyt sitä maitokuitu-puuvillasekoitetta. Ihan mukava neuloa, mutta kaikki epätasaisuudet tulevat tosi helposti esiin.

Helsinki

Helsingissä on minulle aina jotakin eksoottista, suuren maailman tuntua. En juuri panostanut kuvaukseen tällä reissulla, mutta tässä silti muutamia paloja.

Seura oli mainiota, kuten myös suuhunpantavat.

Kiersimme tovin kädentaitomessuilla, josta mieleen jäivät pääasiassa ihanat lankavuoret. Jotain löysin itsellenikin, mutta niistä myöhemmin.

Sunnuntain kyläpaikan koiraherra Viipurista. Suloisen pehmoinen tapaus.

Kiitos vielä, Kikka ja Sari!

Uutukaista

Tuli paniikki. Ei mitään suurempaa (no onhan noita tuolla...) työtä meneillään ja viikonlopun aikana tiedossa junassa istumista. Piti äkkiä kehitellä jotain, vaikka olihan mulla jo se ajatus itämässä...

Ostin tämän ohjeen, mutta onneton en ymmärtänyt aivan niin paljon kuin valmiin työn aikaansaamiseksi olisi suotavaa. Ohje on siis englanniksi. Harmittaa, tuo olisi ollut niin ihana. Langan tiheyskään ei aivan ohjeen mukainen ole, joten jotain muutoksia olisin joutunut joka tapauksessa tekemään.

Lanka kuitenkin on ihanaa (kissanhoitopalkka), joten yritän soveltaa. Neulotaan yhtenä kappaleena kaulalta helmaan - eihän se voi kovin vaikeaa olla? No, katsotaan mitä tulee, vai tuleeko mitään.

Ihanaakin ihanampi herra B toi nämä ruusut tiistaina, kun vietimme ensimmäistä kihlapäiväämme (voiko näin sanoa?). Toivottavasti saamme viettää niitä vielä monia tämän jälkeenkin.

Pitsihuivi

Tämä joulunjälkeisen käsityötauon jälkeen syntynyt pitsihuivi valmistui eilen. Leveyttä huivilla on 30 cm ja pituutta ihan miehen mitta, 175 cm. Langan ostin reilu vuosi sitten jostain markkinoilta. Se on käsin värjättyä 100 % villaa, mutta oikein pehmoinen. Värissä on vähän "meleerausta", mutta se nyt ei tietenkään näissä kuvissa näy.

Hieman haastava kuvauskohde käsivaralle, mutta kyllä näistä vähän osviittaa saa.

Kirjassa huivi oli tehty hieman paksummasta langasta, jolloin kuvio tuli vielä paremmin esille. Huivi on lähestulkoon höyhenenkeveä, sillä lankaa meni vajaa 100 g (900m/100g).

Ohje on tästä kirjasta, josta en vielä muita malleja ole ehtinyt kokeilla. Aika untuvaisia unelmia kaikki.

Kevättä rinnassa

Kun tämä tyttö kantaa lähes jokaiselta kauppareissulta kotiin jotain elävää (lue: kukkia), silloin tietää, että kevät on tulossa. Vaikka valo on vielä vähän kylmää, lämmittää aurinko jo ihanasti.

Postipoika toi Raahesta asti lankaa juuri sopivasti, sillä sain edellisen työn juuri tuntia aikaisemmin pingotettua. Kuvia siitä ja tästä myöhemmin. Ensimmäinen kosketukseni maitolankaan (maitokuitua ja puuvillaa) ei ainakaan vielä ole aiheuttanut suurempia tunnemullistuksia. Kyllä tästä varmasti pienelle kummitytölle oikein kiva kevätpipo tulee.

Iltakahvit

Iltakahvin kanssa valkosuklaa-mustikkamuffineja ja tulppaanien suloisuutta. Tulevalla viikolla ehkä vaihteeksi jotain neulomusuutisia.