Minuakin lahjottiin

Lahjamäärästä päätellen olin ollut 

tänäkin vuonna hyvin, hyvin kilttinä.

Myös kortteja saimme ison pinon,

kiitos niistä!

Lahjoja on ihana saada ja 

vielä ihanampaa antaa,

mutta joskus kyllä tuntuu,

että vähempikin riittäisi.

Tässä muutama poiminta tämän blogin 

tyyliin (tai tyylittömyyteen) sopivista saamisistani.

Ehkä suloisin lahja oli tämä kohta 13-vuotiaan

kummityttöni virkkaama kilpikonna. 

Hän on hyvin innostunut käsitöistä

ja sekös kummitädin mieltä lämmittää! 

Meidän perheessä niitä kyllä harrastetaankin niin ahkeraan,

että ihme jos ei innostus tarttuisi.

Itse tosin olen ainakin toistaiseksi 

katsonut tarpeettomaksi ompeluharrastuksen aloittamisen,

sillä äitini ja siskoni ovat ahkeria ompelijoita.

Kilppareitahan (esineitä, ei eläviä) olen keräillyt

jo monia vuosia,

joten sikälikin tämä oli aivan nappivalinta.

Viime vuosina keräily ei enää ole ollut kovin aktiivista 

(herra B ei oikein osaa arvostaa hyllyillä pölyttyviä kilppareita),

mutta edelleenkin saan niitä aina välillä tuliaisiksi,

varsinkin äidin matkoilta.

Joskus kun saan enemmän tilaa,

laitan varmasti kilpikonnat taas esille.

Kilpparin alla vilkkuu myös toinen joululahja,

herra B:ltä saamani jalallinen Kastehelmi-tarjoiluvati,

joka on muuten ollut jo pitkään toivelistalla!

Saimme myös paljon muita astioita,

joita olimme toivoneet.

 Herra B:ltä sain myös nämä 

Big Shot -kuvioleikkuriin sopivat stanssit,

hän oli käynyt ne oikein askartelukaupasta hankkimassa.

Jospa ehtisin pitää askartelupäivän vielä tässä joululoman aikana!

Tämä oli viimeinen joulu-aiheinen blogiteksti tälle vuodelle.

Blogin ulkoasun vaihdoin jo keväisemmäksi,

sitä kohtihan tässä jo aletaan mennä.

Nautitaan nyt kuitenkin tästä talvesta vielä kun voidaan 

(ulkona +3 astetta ja sankka sumu, blaah).